Tuuli Mäkinen (C)

Jos osaisin lentää… lentäisin aina mahdollisuuden tullen jonnekin lämpimään, missä aurinko paistaa, ja tietty kävisin useammin kotikaupungissani Turussa. Kuitenkin ensimmäisenä tämän kysymyksen kuultuani lähdin miettimään, kuinkakohan lujaa ihmiset voisivat lentää, voisiko sitä jotenkin harjoitella, että pääsisi lujempaa määränpäähän, ja miltäköhän se tuntuisi. Samalta kuin juoksu vai ihan erilaiselta? Entä väsyisiköhän siinä nopeasti?

Kuuntelen paljon… muiden tekemiä soittolistoja, ja Spotify-kirjastoni koostuukin lähinnä joukkuekamujen ja muiden ystävien soittolistoista.

Vuoden 2020 Leon Lurje Trophyssä Göteborgissa sijoituimme toisiksi. Palkintojenjaossa olivat vain mitalistit junnuista ja sennuista. Junnujen palkintojenjaon ajan seisoimme venäläisjoukkue Team Paradisen ja Crystal Icen välissä. Kun junnujen palkinnot oli jaettu, kuulutettiin sennut käänteisessä paremmuusjärjestyksessä palkintopallille. Kun oli meidän vuoromme siirtyä toiselle pallille, joukkueen kapteeni Iines lähti halaamaan kolmanneksi tulleen Crystal Icen kapteenia ja mä johdin muun joukkueen palkintopallille. Kun kurvasin kohti palkintopallia, alkoi takaani kuulua supinaa ja vienoa huutelua. Vilkaisin taaksepäin ja tajusin, että olin matkalla ykköspallille, venäläisten väliin, kuten hetkeä aiemmin. Onneksi muut olivat hereillä eivätkä tainneet seurata mua ykköspaikalle. Voittajajoukkue Team Paradise huomasi myös pienen mokani, ja alun hämmennyksen jälkeen hekin hieman naureskelivat mun pienelle harha-askeleelle.