Lempinimi: Nene
Syntymävuosi: 1999
Joukkueessa kaudesta: 2018 – 2019
Luisteluhistoria:
Luistellut aiemmin Tapparan taitoluistelijoissa, tullut Unikkeihin kaudelle 2018 – 2019
Luistelun ohella:
Työskentelen toistaiseksi tarjoilijana. Tavoitteena on päästä opiskelemaan, kun ravintola-alaa on tullut harjoitettua useampi vuosi.

MINÄ:

Herättyäni… löydän itseni usein mitä kummallisimmista asennoista, ja seuraavat jatkotoimet riippuvat täysin alkavan päivän kulusta. Olen taitava poistumaan kämpästä saman minuutin aikana, jolla olen silmäni saanut auki. Melkeinpä nimeäisin tuon omaksi supervoimakseni. Jos aamua ei tarvitse aloittaa tällaisella Amazing Race -kilpailulla, keitän ison kupin kahvia ja syön aamupalan rauhassa ja selailen someja. Mieluiten aamiaispaikaksi valitsen huoneessani olevan, kämppikseltä lainaan saadun mukavan nojatuolin. Aamuissa parasta on, jos saan käynnistyä omaan (verkkaiseen) tahtiini ja lähteä töihin tai muihin puuhiin hyvässä zen modessa.

Haluaisin oppia…

a) keittämään uppomunan

b) taidon jaksaa tehdä kutomistyöni loppuun asti

c) kuvaamaan filmikameralla

d) nauramaan itselleni yhä useammin

e) teleportaamaan

f) kolmoisakselin

LUISTELUMUISTO:

Göteborg, 23.01.2020

Pitkään pohdittiin ja palloteltiin, jaksetaanko mennä joukkueille järjestettävälle yhteisillalliselle. Kv-kisaputki oli kovinta vauhtia päällä ja väsymys alkoi olla melko kova, olivathan melkein kaikki valinneet kaupungilla kiertelyn sijaan unon pelaamisen hotelilla. Sovittiin, et joo, kyllä me nyt mennään! Kerrankos sitä tänne asti ollaan tultu – varmasti tulee olemaan kivaa. Ei muuta kun ponnarit siistiks, farkut jalkaan ja huulet punaseks. Lähdettiin bussilla kisahotellille, jossa arvonnan jälkeen oli tarkoitus olla joukkueiden illallinen. Päästiin paikalle, eikä taidettu edes bussista jalkaa saada ulos, kun meille kerrottiin, ettei meillä ollut sinne varausta olemassa. Täyskäännös ja bussilla suunta takaisin kohti omaa hotellia. Kai se oli omalla tavallaan semmoinen illan sightseeing-ajelu. Ville teki lennosta pöytävarauksen meidän hotellimme alakerran raflaan ja mentiin siihen ihan omalle TU-dinnerille. Väsymys voitettiin ja oli hauskaa, vaikkei muita jengejä nähtykään. Pelattiin rikkinäistä puhelinta ja syötiin aasialaisen ravintolan kanaa nuudeleilla (nam). Istuskeltiin meidän 19 hengen pöydässä unikkikollarien sekä mätsäävien punaisten huulien kanssa. Huulipunat taisivatkin olla enemmän ja vähemmän poskilla tuon nuudeliruuan jälkeen. Unohtumaton ilta!