Luistelu-uran perässä Helsinkiin – osa 2

Ville PenttinenBlogi

Joululoma lomailtu, Vierumäellä leireilty, Uusivuosi vietetty ja arki lähtenyt jälleen käyntiin! Joulukuun rennompi treeniaikataulu oli tärkeä meille kaikille levon kannalta, mutta erittäin tärkeää etenkin ulkopaikkakunnilta Helsinkiin muuttaneille Katalle ja Maralle. He pääsivät rentoutumaan omille kotiseuduilleen sekä viettämään paljon aikaa perheidensä kanssa. Nyt hekin ovat taas asettuneet ”Hesa-elämään” ja tässä postauksessa on heidän vuoronsa kertoa fiiliksiään elämästään täällä.


Kuvassa Kata kotiterassillaan Oulussa Miuku –kissansa kanssa.

”Puhetyylissä oli suuri ero. Aluksi tuntui, että puhuin niin hitaata verrattuna muihin, etten pysyny jutuissa mukana 😀 Suurin shokki oli kuitenkin luistelun tuomaa! Treenityylin ero siihen, miten treenasimme Oulussa oli todella suuri! Siihen totutteleminen vei aluksi hetkensä.

Mulla oli aluksi vaikeaa sopeutua elämään täällä Helsingissä. Varsinkin viime vuosi oli haastava, sillä muutin tänne aivan yksin, uuteen kaupunkiin ja mun piti ensimmäistä kertaa huolehtia itse itsestäni. Unirytmi, ruokailut, siivoukset, kauppareissut, kaikki menot sekä koulun ja luistelun yhteensovittaminen oli vaikeaa aikatauluttaa. Onneksi nyt sain parhaan ystäväni Oulusta kämppäkaverikseni niin elämä helpottui! Ja tietenkin myös vanhempien antama apu ja tuki on ollut korvaamatonta! Nyt tuntuu että olen alkanut kotiutumaan tänne, vaikka Oulussahan se ”oikea koti” tulee aina sijaitsemaan.

Arki on siis muuttunut paljon, kun on itse vastuussa kaikesta.

Koti-ikävää on mulla välillä aika paljon. Odotan aina innolla, että aikataulut sallii reissun Ouluun. Eniten Oulussa ikävöin perhettä ja sitä tunnetta, kun on vaan kotona!”


Kuvassa Mara kotiseudullaan Naantalissa.

”Suurin shokki Helsingissä oli puhetyyli ja slangisanat (ja niiden tarttuminen!!).
Oma arki on kokenut aikamoisen mullistuksen; yksin asumisessa joutuu ottamaan yllättävän paljon asioita huomioon. Ite pitää/saa hoitaa kaikki asiat. Ylipäätään uudessa kaupungissa asuminen eroaa aika paljon pikku Naantalista, esimerkiksi julkinen liikenne.

Sopeutuminen elämään täällä otti oman aikansa. En oo vieläkään kauheen pro niiden julkisten käytössä, mutta hallit ja treenireitit tuli aika nopsaan tutuiksi paria eksymistä lukuun ottamatta.

Kyllä sitä sitten alkoi sopeutumaan kun oli oman kämpän saanu sisustettua ja asettunu kunnolla aloilleen! Kevään ekat kuukaudet oli aikamoista paniikkia, mut nyt sujuu tosi hyvin!

Jonkin verran on koti-ikävää aina aika-ajoin, lähinnä silloin kun on ”rankempaa” ja kun tuntuu ettei mikään oikeen onnistu. On myös tullu huomattuu ainaki sellasis tilanteis, kun oon eksyny julkisten kans nii ikävöin Naantali-Turku välin helppoa yksinkertasta bussiväylää ja porukoiden autoja.

Eniten ikävöin kotoota lähimpiä ihmisiä eli perhettä ja kavereita. Ja nyt vasta oon oikeastaan oppinut tietyllä tapaa arvostamaan omaa kotikaupunkia, niin kaikkia tuttuja paikkoja, kuin vanhoja kotihalleja ja Naantalin rantaakin.”

Vaikka muutos on monelta osin ollut suuri, eivät Mira, Tuuli, Kata eikä Mara ole katuneet päätöstään muuttaa Helsinkiin kertaakaan. Unelmien saavuttaminen ja kaikki, mitä tämä joukkue on antanut on ollut heittäytymisen arvoista. Unikkien kanssa treenaaminen on opettanut paljon enemmän mitä he osasivat kotiseuduillaan kuvitellakaan!

<3 Unikit

Jaa somessa!