VapaakasaAloitimme kisamatkaan orientoitumisen teemajäällä, jossa menneiden EM-kisojen ja tulevan kisamatkan hengessä pukeuduimme eri maiden edustajiksi. Pukujen kirjo oli aikamoinen. Osa tyytyi jäljittelemään eri maiden lippujen värejä asuissaan. Jotkut halusivat sen sijaan hauskuuttaa joukkuetovereitaan ja paikalle saapunutta yleisöä aika hillittömillä asukokonaisuuksillaan. Johkan ihana, kirkkaan neonvärinen, hiukan venäläistyylinen puku, ja Iso H:n vartalonmyötäinen, hieman kireä juoksijan asu olivat todella mahtavat. Samalla vietettiin myös Mirun synttärijuhlia. Pade oli leiponut herkullisen kakun, ja lahjaksi tarjosimme Mirulle ja myöhemmin synttäreitään viettävälle Villelle vapaaillan valitsemassaan ravintolassa kisamatkan aikana. Lapset saisi jättää Unikkien hoitoon.

Varsinainen kisamatka alkoi torstaiaamuna Helsinki-Vantaan lentokentältä. Esimakua tulevasta täysihoidosta saimme, kun Ville joukkueenjohtajan ominaisuudessa patisteli meidät herkulliselle aamupalalle lentokenttähotellille. Alustavaa kisatunnelmaa maistelimme jo lentokoneessa, kun viisi suomalaista joukkuetta ahtautui samalle lennolle. Prahan päässä ahtaus jatkui ihan oman joukkueen voimin, kun bussi, joka kuljetti meidät kisahotellille, olikin aika pieni. Matka sujui kuitenkin ihan hyvin kassit syleissä ja matkalaukut bussin käytävillä. Attaseamme ”Jorkki”, joka oli vastassa meitä lentokentällä, huolehti huipputunnelman luomisesta jo bussimatkan aikana. Hotellille saavuttuamme saimme taas ruokaa, jonka aikana joukkueenjohto hoiti majoitusasiat kuntoon. Kaikille löytyi huone ja oma peti (tai varapeti). Huoneisiin päästyämme siistiydyimme pikavauhtia ensimmäisiä treenejämme varten. Ensikosketus kisa-areenan jäähän sujui oikein mallikkaasti. Oman harkan jälkeen jäimme hetkeksi seuraamaan surppareiden treenejä. Heidän menonsa näytti ihan vauhdikkaalta, mutta kovin kauaa emme jäisessä hallissa jaksaneet istua. Illalla söimme, asetuimme taloksi ja valmistauduimme seuraavaan päivään katsastamalla treenivideon ja palauttelemalla.
Perjantain ohjelmassa oli aamuharkat Hasassa, jonne matkustimme ratikalla. Harkat sujuivat taas hyvin, ja Saksan junioriluistelijat ihastelivat katsomossa. Tapasimme myös viime vuonna joukkueessamme luistelleen vaihto-oppilaan Freddyn. Jälleennäkeminen oli iloinen, vaikka jouduimme hiukan huolehtimaan kuumeisen Freddyn voinnista. Loppupäivä olikin täysin vapaa. Osa meistä käytti päivän shoppailuun, osa katseli Prahan nähtävyyksiä, kun taas pieni joukko jäi hotellille viimeistelemään kisapukujensa ”matoja”. Illastimme yhdessä kiinalaisessa ravintolassa, josta valmentajat ja kapteenit kipittivät vauhdilla kisahotellille arvontaan. Äffä nappasi meille hyvän luistelupaikan melko loppupäästä.

Kisapäivä valkeni osalle joukkueesta varsin aurinkoisena, muutama sen sijaan oli viettänyt yönsä oksentaen. Vaikka kaikkien olo ei ollutkaan ehkä kaikkein terävin, lähdimme kisapäivään hyvillä mielin. Kisaharkkaan valmistautuminen ja kisaharkka sujuivat rutiinilla. Harkan jälkeen palauttelimme ja tarkastimme hyvältä näyttäneen suorituksen videolta. Tämän jälkeen normikisapäivän kaavaa noudattaen söimme, nukuimme ja laittauduimme illan kisaa varten. Tsemppihuutopiirimme jäähallin ulkopuolella herätti virkavallan huomion. Epäilimme ensin, että olimme poliisien mielestä tekemässä jotakin luvatonta. Epäilys kuitenkin haihtui, kun he yhtyivät huutoon, vilkuttelivat autonsa valoja ja huudattivat sireeniään. Kisasuoritus ei ollut kauden parasta uniikkiosaamista. Lähes tyhjälle hallille esitetty ohjelma jätti myös meille itsellemme hiukan haljun olon. Liukusarjassa tapahtunut ”ylläripylläri” rokotti pisteitämme sen verran, että ykköspaikka meni sivu suun.

Vapaan kisapäivänä oksentelijoita ja vatsavaivaisia ilmeni muutama lisää. Onneksi edellisenä päivänä oireilleet olivat parempivointisia. Edellispäivän pyllähdyksestä ja sijoituksesta sisuuntuneena päätimme luistella hyvän kisaharkan, juuri sellaisen, joita omissa treeneissä oli koko ajan tehty. Ja hyvältähän se näytti ja tuntui. Tyytyväisinä harkkaan palasimme hotellille syömään, huilaamaan, ja valmistautumaan illan kisaan. Luistelimme kisaohjelman parhaamme mukaan. Marigold veti hiukan pidemmän korren ja vei tällä kertaa voiton. Sijoituimme lopputuloksissa kuitenkin toiseksi voittaen ensimmäistä kertaa koko historiamme aikana Team Surprisen.

Alkuviikko käytettiin Prahassa treenaamiseen, shoppailuun, turisteiluun, hotellilla hengailuun sekä Mean ja Main kanssa leikkimiseen. Nina-valkku lähti kotiin maanantaina, ja teki sen niin huomaamattomasti, että osa meistä huomasi sen vasta tiistaina. Nybä taas pakkasi kimpsut ja kampsut kasaan tiistaina ja lensi käymään Suomessa ylioppilaskirjoituksissa. Maanantain kohokohta oli Mean jakamat salaisten ystävien lahjat. Mea suoriutui tehtävästään hienosti 3-vuotiaan innolla ja taidoilla. Palkkioksi apurina toimimisesta hän sai napsia meiltä karkkeja ja lainailla melko tärkeäksi muodostuneita huulirasvoja. Maanantai-iltana lunastimme myös Mirun ja Villen synttäreitä varten tekemämme lupauksen, ja toimimme Mean ja Main lapsenvahteina. Taikawinks, Prinsessa Ruusunen ja Lohikäärmeleikki viihdyttivät Mean lisäksi kaikkia Unikkeja.

Keskiviikkona oli aika matkustaa Ranskaan. Iloksemme uskollinen attaseamme ”Jorkki” saattoi meidät kentälle asti. Check-In kesti vaivaiset puolitoistatuntia, koska joukkueemme matkatavarat kärsivät lievistä ylipaino-ongelmista, ja lentokenttävirkailijat vaativat ylipainomaksua. Järjestelimme tavaroitamme matkalaukkujen ja käsimatkatavaroiden välillä hiukan uudelleen, jotta painoa matkalaukuista saatiin pois. Lopulta, uuvuttavan taistelun ja odottelun päätteeksi laukut saatiin koneeseen ja ylipainomaksu kohtuulliseksi. Ranskan päässä kaikki sujuikin sitten melkoisella rutiinilla. Kun matkalaukut oli napattu hihnalta, etsittiin bussi, joka kuljetti meidät Roueniin. Matka sujui uneliassa merkeissä, mikä oli oikeastaan hyvä, koska perille päästyämme meillä olikin jo aika kiire ensimmäisiin harjoituksiin ihanaisessa kotihallissamme. Kiireisestä valmistautumisesta huolimatta harkka sujui täydellisen rennosti. Oli mahtavaa nähdä tuttu halli ja tuttuja kasvoja. Myös musiikinsoittajamies paneutui tuttuun tapaan huolella tehtäväänsä, niin että kilpailussa ohjelmamusiikkimme kajahtaisivat juuri oikealla tavalla. Harkan jälkeen söimme tutussa Pizza Paissa, ja asettauduimme omiin uniikkeihin hotellihuoneisiimme, jotkut vähän isompiin, jotkut pienempiin…

Torstaina treenasimme jo aamusta, joten päivä jäi vapaaksi. Rouenissa se on perinteisesti käytetty shoppailuun. Osa meistä innostui ehkä jopa vähän liikaa =). Illalla ohjelmassa oli päivällinen Pizza Paissa, josta suunnattiin jäähallille arvontaan. Kilpailun 15-vuotisjuhlan kunniaksi arvontamenot olivat tänä vuonna hieman poikkeavat. Jäällä nähtiin hieno luisteluesitys, josta löytyi paljon tuttuja elementtejä.. ;) Itse arvonta tapahtui kapteenien valitsemalla luistelija, jonka synttärihatusta paljastui luistelujärjestyksen numero. Äffä ansaitsi suuret suosionosoitukset valitsemalla ”kuningaspaikan” kilpailun lopusta.

Perjantaina syntymäpäiviään juhli Ville, joka sai aloittaa uuden perinteemme - päivänsankari sai kulkea koko päivän Happy Birthday-hattu päässä. Aamupäivällä luistelimme kisaharkan, joka meni ihan hienosti, hyvällä rutiinilla. Palatessamme hotellille palasi Nybä takaisin joukkoomme. Koska French Cupin kisapäivät ovat perinteisesti kovin pitkiä, ehtii päivän aikana tehdä paljon kaikenlaista, mm. shoppailla vielä hiukan lisää.. Iltapäivällä rauhoituimme hotellilla illan kilpailua varten, osa nukkui päiväunet. Iloksemme saimme onnitella junnuja lyhytohjelman jälkeisestä johtoasemasta. Illan jo pimetessä lähdimme virkistävälle kävelylle, joka vei meidät ikivanhan koulun pihalle leikkimään Kani-kani-leikkiä. Hotellille palattuamme tehtiin viimeistelyt kisa-lookia varten, meikit ja nutturat ojennukseen, ja olimme valmiit kisaan. Hiphiphurraa, bravo ja oujeah-huutojen kanssa lähdimme talsimaan kohti jäähallia.

Lyhytohjelma meni aika nappiin, yleisö otti jälleen omansa ja saatoimme juhlia selvää johtopaikkaa. Nimmareiden jaosta ei meinannut tulla loppua kävellessämme kohti koppeja.. =) Onnellisina ja odottavaisin mielin kävimme nukkumaan.

Lauantai valkeni epätyypillisen räntäsateisena. Kisaharkka luisteltiin rennosti ja saatoimme hyvillä mielin siirtää ajatukset kohti iltaa. Iltapäivällä väänsimme nutturoita seuraten samalla junnukisaa telkkarista. Hyvinhän Mystikit luistelivat ja voitto HSK:hon! Illalla meille oli luvassa syöppäjäiset hotellilla, joten teimme kävelyretkemme tällä kertaa Monoprix-markettiin jossa jokainen sai laittaa ostoskoriin mitä kisan jälkeen mieli syödä. Etenkin euron mansikat tekivät hyvin kauppansa. Kävimme syömässä viimeisen päivällisen Pizza Paissa, jonka jälkeen palasimme hotellille muuntautumaan prinsessoiksi. Jälleen iloisten huutojen saattelemana kävelimme jäähallille ja löysimme oman lämmittelynurkkamme täpötäydestä hallista. Tunnelma oli suorastaan käsinkosketeltavissa =) Tanssimme huomattiin jälleen, ja jälkikäteen löysimme videotaltioinnin Youtubesta.. Aikatauluun tuli yllättävä viivästys ylimääräisen jäädytystauon vuoksi, joten jatkoimme tunnelmointia hiukan väljemmissä olosuhteissa koppikäytävällä. Rento, rauhallinen fiilis syntyi lauleskellessa mm. Oodi Hernesaarelle ja muille harkkapaikoille. Jäällä olimme itsevarmoja ja rauhallisia, otimme yleisön ja luistelimme hyvin. Pisteet olivatkin sitten aivan huikeat: 212,89 ja ennätyspisteemme! Tyytyväisin mielin jäimme odottelemaan muiden luisteluja ja viimeisen ohjelman jälkeen saatoimme tuulettaa voiton kunniaksi! Palkintojenjakoa odotellessa kapteenit edustivat tv-haastattelussa. 

Tällä kertaa palkintojenjako suoritettiin hieman perinteitä pienimuotoisemmin, vain mitalistijoukkueet pääsivät jäälle. Maamme-laulu soitettiin neljästi Suomen voittaessa noviisi-, juniori- ja seniorisarjan sekä Nation’s Cup:n. Virallisten osuuksien jälkeen otimme kaiken ilon irti, valokuvia räpsittiin, laulut raikasivat ja kisaa katsomassa olleet vanhempamme juhlivat katsomossa. Upean illan päätteeksi kokoonnuimme hotellille mussuttamaan herkkuja ja kertailemaan hienoa kisaa. Väsyneinä, mutta äärettömän onnellisina pakkasimme laukut valmiiksi ja kävimme nukkumaan. 

Sunnuntaina kohtasimme aamupalalla enemmän ja vähemmän väsyneitä kasvoja. Suklaacroissantit ja kaakao tekivät jälleen hyvin kauppansa ja kotimatka saattoi alkaa. Pakkauduimme bussiin ja pian koitti sunnuntain kohokohta, salaisten kavereiden lahjojen jako! Paketeista paljastui mitä ihanimpia lahjoja; Sähäkät siniset legginsit, upeita toppeja, Fantaa ja tietenkin makeaa mahan täydeltä. Pariisin lentokentälle päästyämme huomasimme yhden palkinnon jääneen bussiin. Onneksi kuski tavoitettiin eikä suurta vahinkoa päässyt tapahtumaan. Lento kotiin sujui hyvin, ja Helsinki-Vantaalla meitä oltiin vastassa ruusujen kera. Onnellisina upeasta matkasta toivotimme toisillemme hyvät vapaapäivät ja suuntasimme koteja kohti.

Mieletön reissu! :)