Sveitsin kisamatkan jälkeiset 8 päivää Suomessa menivät kuin siivillä. Treenattiin kovaa ja tuotiin ohjelmiin lisää tulkintaa. Aika menee nopeasti, kun on tekemistä. Äkkiä koittikin jo sitten keskiviikon 31.1. aamu, jolloin suuntasimme Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Lento Pariisiin lähti kymmenen aikaan, ja kentällä tuli olla klo 7.45. Parissa tunnissa ehdimme hyvin viedä laukut, käydä syömässä aamiaista, ja mennä turvatarkastuksen läpi. Meillä on niin sanotusti jo perinteeksi muodostunut tapa käydä yhdessä aamiaisella lentokentän Cesar’s -nimisessä ravintolassa. Kunnon aamupalan voimin jaksaa matkustaa hyvin eivätkä hermotkaan ole niin herkillä. Ison porukan kanssa kentällä liikkuminen ja asioiminen voi kuulostaa hankalalta, mutta olemme jo tottuneet toimimaan ripeästi ja asianmukaisesti.

Kommelluksilta ei kuitenkaan vältytty, sillä kentällä Eve huomasi jättäneensä kisapuvut kotiin toiseen kassiin. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, sillä unikkivanhempia oli tulossa Roueniin lukuisilla eri lennoilla seuraavien päivien aikana. Eve sai puvut hyvissä ajoin!

Saavuttuamme Pariisiin, Orlyn lentokentälle, suuntasimme ensimmäisenä odottamaan laukkujamme. Päästäksemme laukkuhihnojen luokse täytyi kuitenkin näyttää lentolippua, jolloin portti alueelle aukesi. Tullessamme portille Kata tuijotti sitä kauhuissaan, ja pian saimme syyn selville; Kata oli laittanut lentolippuunsa purkan ja lippu oli käyttökelvoton. No, tästäkin kommelluksesta selvittiin, sillä Kata pääsi portista samanaikaisesti Aiskiin kietoutuneena. Kaikkien laukut tulivat reippaasti ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Rouenia. Parin tunnin bussimatka taittui sateisessa säässä, ja päästyämme perille Roueniin vuorossa oli majoittuminen tuttuun, kotoisaan hotelliin, jossa olemme joka vuosi. Illalla pääsimme vielä koittamaan kisahallin jäätä ja nuuhkimaan tunnelmia epävirallisten harjoitusten parissa. 

Torstaipäivä alkoi myös epävirallisten harjoitusten merkeissä. Puolen tunnin tiukka treeni starttasi päivän reippaasti, minkä jälkeen loppupäivä olikin pitkälti vapaata. Oli ihanaa päästä taas tutuille kaduille kiertelemään, katselemaan ja shoppailemaan. Tehokkaimmat löysivät useammatkin kengät kotiin viemisiksi;). Tämä oli ainut päivä, jolloin saimme myös nauttia hieman auringosta, eikä sateenvarjoa tarvinnut. Illalla ohjelmassa oli luistelujärjestyksen arvonta, joka tarjosi varsinaisen trillerin. Meidän vetovuoromme tultua jäljellä oli enää kaksi paikkaa; 1. ja 7. Ulla toimi onnettarenamme, ja hänellä tosiaan oli hommaan taitoa. Seitsemännen paikan varmistuttua puhkesimme katsomossa hurjaan hurraukseen. 

Ranskassa kisapäivät ovat hyvin erilaiset rytmiltään kuin Suomessa. Senioreiden kisa luistellaan vasta myöhään illalla, jolloin päivät ovat pidempiä. Aamu alkoi aamupalalla yhdeksän aikaan, minkä jälkeen oli vielä aikaa meikkailla ja laittaa hiuksia ennen kisaharkkaan suuntaamista. Teimme hyvän harkan, josta jatkoimme rennoin mielin lounaan kautta lepäämään hotellille. Ennen kisameikkien tekoa ehdimme myös piipahtaa keskustassa ulkoilemassa ja shoppailemassa, mikä toi mukavaa virkistystä ja muuta ajateltavaa. Itse kisasuoritus oli vasta yhdeksän aikaan illalla. Teimme hienon luistelun, ja samalla omat tämän kauden ennätyspisteet 73.44, jotka veivät meidät kolmannelle sijalle. Nukkumaan menimme hyvillä mielin ja innokkaina kohti tulevaa vapaaohjelma päivää. 

Kuva: Antti Lehto

Vappispäivänrytmi oli melko samanlainen lyhkäripäivän kanssa, sillä menimme jäälle samalta 7. paikalta. Aamuharjoitusten tuntuessa varmalta ja rauhalliselta jatkoimme ruokailun siivittäminä lepotaukoon, jossa ehti mukavasti nukkua pienet päiväunet. Levon jälkeen päivä jatkui aikatauluun merkatulla ulkoilulla, josta osan ajasta vietimmekin mukavantuulisessa lemppariksi muodostuneessa French Coffee Shop-kahvilassa. Kaupunkikierroksien jälkeen katsoimme hotellissa suorana tullutta junnukisalähetystä telkkarista. Tämän jälkeen oli vuorossa meikkailua ja välipalaa. Meikkikin oli mukavan rauhallinen ja hallille lähtöön oli varattu kivasti aikaa. Kävelimme kisahallille ja verkkasimme perinteisesti osan ajasta ulkona ja osan sisällä sateisesta säästä huolimatta.

Kisajäälle menimme omina itsenämme ja teimme suorituksen, josta olemme itse ylpeitä. Nautimme ja elimme hetkessä. Halli oli täynnä yleisöä ja kannustus korvia huumaava. Tunne loppuasennossa oli mieletön, emmekä olleet pysyä siinä aloillamme. Suoritus kantoi meille 130 pistettä ja koko kilpailun 2. sijoituksen, johon olemme tyytyväisiä. Kokonaispisteet 203,44 toivat meille tämän hetkiset kauden parhaat pisteet. 

Kuva: Antti Lehto

Paluumatka kotisuomeen starttasi aamulla bussin lähtiessä klo 10.30 kohti Pariisia. Päivä oli kaikenkaikkiaan aika pitkä, sillä lensimme Tukholman välilaskun kautta ja odottelua Arlandassa riitti kolmen tunnin ajan. Odottelun lomassa keksimme tehdä yhteisen Snapchat-ryhmän, ja jutut lähtivät lievästi sanottuna lentoon; ainakin oli hauskaa.  Helsinki-Vantaalla olimme noin puolen yön aikaan, ja vaikka matka oli ollut upea, oli kyllä ihanaa olla taas kotona.

Rouen ja French Cup tarjosivat jälleen kerran unohtumattomia kokemuksia ja onnistumisia, joiden siivittäminä on loistava fiilis jatkaa treenaamista entistäkin kovempaa kohti SM-kisoja! Tulkaahan kaikki kannustamaan<3